Toimitusketjujen vastuullisuus korostuu – vaatimukset ulottuvat yhä laajemmalle
Yritysvastuun painopiste on siirtymässä yhä vahvemmin organisaatioiden omasta toiminnasta niiden arvoketjuihin. Euroopan unionin viimeaikainen sääntelykehitys sekä markkinoiden odotukset ovat johtaneet tilanteeseen, jossa suuret organisaatiot edellyttävät vastuullisuustietoa yhä systemaattisemmin myös alihankkijoiltaan ja yhteistyökumppaneiltaan.
Kehityksen taustalla on tarve ymmärtää liiketoiminnan kokonaisvaikutuksia – ei ainoastaan suoria, vaan myös epäsuoria vaikutuksia koko toimitusketjussa.
EU-sääntely laajentaa vastuuta arvoketjuihin
EU:n yritysvastuuta koskeva sääntely on viime vuosina laajentunut merkittävästi kattamaan myös toimitusketjuja. Keskeinen kehitysaskel on Corporate Sustainability Due Diligence Directive (CSDDD), jonka tavoitteena on velvoittaa suuret yritykset tunnistamaan, ehkäisemään ja lieventämään haitallisia vaikutuksia koko arvoketjussaan.
Direktiivi kohdistuu erityisesti:
ihmisoikeusvaikutuksiin
työoloihin
ympäristövaikutuksiin
Vaikka sääntely koskee ensisijaisesti suuria toimijoita, sen vaikutukset ulottuvat laajasti myös pk-organisaatioihin, jotka toimivat osana näiden yritysten toimitusketjuja.
Suuret organisaatiot keräävät tietoa toimitusketjuistaan
Käytännössä vastuullisuusvaatimukset näkyvät lisääntyvinä tietopyyntöinä. Suuret organisaatiot keräävät yhä järjestelmällisemmin ympäristöön, sosiaaliseen vastuuseen ja hallintotapoihin liittyvää tietoa toimittajiltaan ja yhteistyökumppaneiltaan.
Tyypillisiä pyydettäviä tietoja ovat esimerkiksi:
kasvihuonekaasupäästöt (Scope 1, 2 ja usein myös Scope 3)
työolosuhteisiin ja henkilöstöön liittyvät käytännöt
eettiset ohjeistukset ja hallintomallit
toimitusketjun riskit ja valvontakäytännöt
Tietoja hyödynnetään osana:
vastuullisuusraportointia
riskienhallintaa
hankintapäätöksiä
Raportointivaatimukset ohjaavat tiedonkeruuta
Corporate Sustainability Reporting Directive (CSRD) edellyttää suurilta organisaatioilta entistä kattavampaa raportointia myös arvoketjujen osalta. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että raportointivelvolliset toimijat tarvitsevat tietoa koko toimitusketjustaan.
Lisäksi EU Taxonomy Regulation ohjaa arvioimaan, kuinka suuri osa liiketoiminnasta on kestävää. Tämäkin edellyttää usein tietoa alihankkijoiden toiminnasta.
Seurauksena on, että vastuullisuustiedon keräämisestä on tullut systemaattinen osa yritysten hankinta- ja toimittajahallintaprosesseja.
Vaatimukset konkretisoituvat sopimuksissa ja prosesseissa
Vastuullisuus ei enää rajoitu yksittäisiin kyselyihin, vaan se sisällytetään yhä useammin osaksi sopimuksia ja jatkuvaa yhteistyötä.
Käytännössä tämä voi tarkoittaa esimerkiksi:
toimittajille asetettuja vastuullisuusvaatimuksia
velvoitetta toimittaa säännöllisesti ESG-tietoa
auditointeja tai itsearviointeja
vastuullisuuskriteerien huomioimista kilpailutuksissa
Organisaatiot, jotka eivät pysty toimittamaan tarvittavaa tietoa, voivat kohdata haasteita yhteistyön jatkumisessa tai uusien sopimusten saamisessa.
Toimitusketjun läpinäkyvyydestä kilpailutekijä
Kasvavat vaatimukset eivät ole pelkästään hallinnollinen taakka, vaan ne muuttavat markkinadynamiikkaa. Läpinäkyvyys ja kyky tuottaa luotettavaa vastuullisuustietoa muodostuvat yhä keskeisemmiksi kilpailutekijöiksi.
Toimijat, joilla on:
selkeät prosessit tiedon keräämiseen
dokumentoidut vastuullisuuskäytännöt
kyky raportoida johdonmukaisesti
pystyvät vastaamaan tietopyyntöihin tehokkaammin ja vahvistamaan asemaansa toimitusketjuissa.
Kehityssuunta on selvä
EU:n sääntelyn ja markkinakäytäntöjen perusteella toimitusketjujen vastuullisuus tulee jatkossakin korostumaan. Vaatimukset eivät ainoastaan lisäänny, vaan myös tarkentuvat ja standardoituvat.
Tämä tarkoittaa, että vastuullisuus ei ole enää yksittäinen kehityshanke, vaan osa organisaatioiden perustoimintaa – myös silloin, kun suoraa raportointivelvoitetta ei vielä ole.
Haluatko ymmärtää, miten toimitusketjujen vastuullisuusvaatimukset vaikuttavat organisaatioosi? Tutustu palveluihimme ja ota yhteyttä.